Lives matter.

- I understand that I will never understand, however I stand. -

(vain suomeksi // only in Finnish)

Eletään vuotta 2020. Tää vuosi on alkanut jo muutenkin hankalasti, ja koko maailma on ollut poikkeustilassa. En voi uskoa, että vielä meidän tarvitsee maailmanlaajuisesti huolehtia ja taistella rasismia vastaan.

Ensin ajattelin olevani suhteellisen hiljaa tästä aiheesta, kun näin vaaleaihoisena, suomalaisena tunnen tietäväni todella vähän rasismista ja siihen liittyvistä kokemuksista. Kuitenkin, sosiaalinen media on täynnä päivä päivältä näitä julkaisuja. Painostusta aktiiviseen kampanjointiin on jopa lähetetty yksityisviestein monille vaikuttajille, että heidän pitäisi ottaa kantaa ja laittaa ns. kortensa kekoon tilannetta edistääkseen.

Ajattelin, että ehkä minulla onkin sanottavaa tähän aiheeseen liittyen myös omien kokemusteni perusteella.

Olen saanut hyvän ystäväni välityksellä Minnesotasta, Minneapoliksen tapahtumapaikalta ja kaupungin tilanteesta päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Ystäväni asuu Minneapoliksessa, missä George Floyd kuoli, tapahtuma, josta tämä rasismin vastainen kampanjointi tällä kertaa sai nostetta maailmanlaajuiseksi. Hänen koti korttelinsa on mielenosoitusten takia tuhoutunut, liikehuoneistojen ikkunat rikottu, paloja yritetty sytyttää, ym. Lisäksi olen muiden kavereideni kautta saanut päivityksiä ja videoita muualla Yhdysvalloissa tapahtuneista mielenosoituksista. Tilanne vaikuttaa olevan erittäin kärjistynyt kyseisessä kaupungissa ja osavaltiossa, sekä naapuri osavaltioissa. Mielenosoitukset on väkivaltaisia, tulipaloja on sytytetty, ja Minneapoliksen naapurustossa on pyörinyt KKK-maskisia mielenosoittajia. Näin ulkopuolelta, Suomesta seuratessa tämä tilanne Yhdysvalloissa kuulostaa absurdilta ja uskomattomalta.

Ensimmäiset mieleeni tulevat omat kokemukseni rasismin suhteen ovat vuodelta 2014, kun olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Osallistuin siellä sosiologian kurssille, jossa yhtenä aiheena käsiteltiin rasismia. Sen historiaa ja sen aikaista rasismin nykytilaa. Lähin isompi kaupunki joka oli sen pienen paikkakunnan vieressä, sattui olemaan osavaltion toiseksi vaarallisin kaupunki. Vaarallisuutta ja rikollisuus tilastoa perusteltiin sillä että alueella asui paljon tummaihoista väestöä. Näin Euroopassa kasvaessa, ei ole tarvinnut ajatella rasismia suurena ongelmana, enkä todellakaan osannut olettaa sen olevan vielä silloin 2014 enää niin suuressa roolissa Yhdysvalloissakaan.

Totta puhuen, mulla alkoi jo ottaa päähän kun käsiteltiin niin monta tuntia putkeen rasismia sosiologian kurssilla. Minä kun en oikein sen ikäisenä osannut suhtautua Yhdysvaltojen rasismi tilanteeseen. Tulin juttuun kaikkien kanssa koulussa, heidän ihon väristään tai alkuperästään johtumatta. Enkä osannut pelätä kulkea lähi kaupungissa, vaikka olin kuullut alueen rikollisuudesta. Opettajani ja kurssi kaverini halusivat vielä kuulla miten Euroopassa ja kotimaassani näkyy rasismi, mutta en oikein osannut kertoa kuin, että huomattavasti vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, ja että Euroopassa kun kaikki ovat kuitenkin eri maalaisia, niin ei ole syytä syrjiä ns. eri maalaisia tai eri etnisyyden omaavia.

Myöhemmin vuosi sitten New Yorkissa käydessäni tapasin pikkuserkkuani, kuka on kihloissa tummaihoisen miehen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Kävimme ruokamarkkinoilla yhdessä pikkuserkkuni perheen kanssa. Istuimme erääseen pöytään syömään ruokiamme. Meitä oli kolme vaaleaihoista, tummaihoinen mies ja tämä heidän lapsensa, kuka sanoo itse olevansa 'mixed'. Ei mennyt pitkää kun meidät häädettiin kauemmaksi, pois pöydän äärestä. Serkun miestä otti päähän ja hän pahoitteli, kun me turistit jouduimme hänen takiaan kokemaan tällaistä, mutta me suomalaiset emme osanneet oikein suhtautua tilanteeseen muuten kuin paheksuen häätäjää, ja ihmetellen kuinka yleistä tämä kohtelu ja rasismi mahtaa Brooklynissa vielä olla.

Pääsimme miehen veljen synttäreille vieraaksi, ja olimme ainoat vaaleaihoiset koko juhlissa. Juhlapaikka sattui olemaan New Yorkin 'pahamaineisimmalla' alueella Harlemissa. Kun tajusimme kaverini kanssa menevämme Harlemiin, olimme hieman jännittyneitä, vain sen takia mitä olimme kuulleet ja lukeneet alueesta, sen rikollisuudesta ja suuresta tummaihoisesta väestöstä. Mutta viihdyimme juhlissa mainiosti, ja Harlemkin vaikutti ainakin sinä yönä rauhalliselta. Meidän ainut huoli kyseisenä iltana oli kuinka pysymme jamaicalais taustaisen suvun mukana tanssilattialla.

✊🏻✊🏼✊🏽✊🏾✊🏿

Eli julkaisun pointista sen verran, kuten otsikkokin sanoo, kaikki elämät on tärkeitä. Vaalikaamme elämää. Eläminen ja sosiaaliset suhteet ovat jo välillä muutenkin hankalia ylläpitää ja nauttia, joten viis henkilön etnisyydestä, ihonväristä tai taustasta muuten ja ollaan kaikki ystävällisiä toisillemme. Arvostetaan toisiamme!

...Ja vielä viimeiseksi, annetaan jokaisen osallistua tai olla osallistumatta tähän keskusteluun ja rasismin vastaiseen kampanjointiin. Jos joku ei koe itse osallistuvan aktiivisesti, ei se tarkoita etteikö vastustaisi rasismia tai etteikö arvostaisi kanssa ihmisiä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229
  • Instagram
  • Nouw
  • Youtube